Ruisleipä on aina leivottu
vedestä ja täysjyväruisjauhosta. Sen valmistus perustuu taikinanjuureen eli raskiin, joka vaikuttaa mm. makuun, rakenteeseen ja
säilyvyyteen.
Perusraaka-aineet ovat samat niin pehmeällä leivällä, näkkileivällä kuin
hapankorpuillakin. Valmistutavasta riippuen saadaan
aikaan ohutta rapeaa hapankorppua tai vaikkapa pehmeitä ruispaloja.
Raski eli leipäjuuri
eli hapatin vaikuttaa merkittävästi leivän makuun, ulkonäköön ja rakenteeseen.
Raski valmistetaan taikinantekoa edeltävänä päivänä. Silloin sekoitetaan pieni
erä ns. siemenraskia veden ja jauhojen kanssa
vellimäiseksi seokseksi. Raski käy 12-20 tuntia 26-30
°C lämpötilassa. Siemenraskin maitohappobakteerit ja
hiivat käyttävät jauhoa ravinnokseen, lisääntyvät voimakkaasti ja muodostavat
samalla maito- ja etikkahappoa.
Raski happanee ja näin saadaan aikaan ruisleivälle tyypillinen happamuus. Ruisleivän happamuuteen vaikuttavat raskin eri maitohappobakteerien
ja hiivojen keskinäiset suhteet, käymislämpötila ja -aika sekä raskiseoksen jauhon ja veden suhde. Yleensä raskissa syntyy enemmän maitohappoa kuin etikkahappoa.
Molempia happoja tarvitaan hyvän ruisleivän makuun ja aromiin.
Happojen lisäksi käymisessä syntyy lukuisia muitakin yhdisteitä, jotka
vaikuttavat leivän makuun. Ruisleivän kotileivonnan aikaan jokaisella talolla
oli oma taikinanjuurensa. Samalla tavoin jokaisella leipomolla on oma raskinsa tänäkin päivänä. Hyvä ruisraskiosaaminen
on keskeinen tekijä korkealaatuisen ruisleivän aikaansaamiseksi.
Valmistusprosessilla on huomattava merkitys
valmiin leivän ominaisuuksiin. Taikinan nostatus vaikuttaa leivän
huokosrakenteeseen ja myös syntyviin aromiaineisiin.
Leivän muoto vaikuttaa kuoren ja sisusosan keskinäiseen suhteeseen. Ohuessa
leivässä on suhteellisesti enemmän kuorta kuin paksussa limpussa.
Paisto vaikuttaa leivän aromiin, makuun ja ulkonäköön. Tuotekohtaisesti
suunniteltava paistoprofiili määrittelee leivän paistolämpötilan, paistoajan,
höyrytyksen jne. Jos tuotteeseen halutaan paksu, maukas kuori, paistetaan sitä
pitkään alhaisessa lämpötilassa (esim. jälkiuunileivät). Höyryttämällä leipiä
oikeassa paistovaiheessa saadaan kuoreen kiiltävyyttä.