Ravintokuitu
Mitä ravintokuidut ovat?
Ravintokuidut ovat ravinnon kasviperäisiä imeytymättömiä hiilihydraatteja tai niitä muistuttavia aineita. Vaikka kuidut eivät imeydykään suolistossamme, niillä on monia terveysvaikutuksia, sillä suolistomme hyödylliset bakteerit voivat käyttää kuituja ravinnokseen ja siten edesauttaa hyvinvointiamme. Viljan sisältämä kuitu on erityisen hyvää, koska sen kanssa samoissa jyvän osiossa olevilla ”kanssamatkustajilla” eli vitamiineilla, kivennäisaineilla, kasviestrogeeneilla, steroleilla ja antioksidanteilla on myönteisiä vaikutuksia terveyteemme.
Kasviestrogeenit muuttuvat elimistössä yhdisteiksi, joilla on todettu olevan joidenkin sairauksien riskiä pienentävää vaikutusta.
E-vitamiini ja seleeni toimivat antioksidantteina eli solujen haitallisen hapettumisen ehkäisijöinä.
Kasvisterolien on todettu laskevan veren kolesterolitasoja.
B-vitamiinit ovat tärkeitä energia-aineenvaihdunnalle ja hermoston toiminnalle.
Magnesiumilla ja fosforilla on keskeinen rooli luuston rakennusaineina. Ne ja sinkki ovat välttämättömiä myös elimistön energiankäytössä. Rautaa tarvitaan veren hapenkuljettajaan, hemoglobiiniin.
Paljonko kuitua tarvitaan?
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kuitua tulisi saada 25 - 35 grammaa päivässä. Diabeetikoille suositus on vieläkin korkeampi, heille suositellaan vähintään 40 grammaa ravintokuitua päivässä.
Mistä ravintokuitua saa?
Viljavalmisteet, ennen kaikkea ruis- ja näkkileivät ovat suomalaisten tärkeimmät ravintokuidun lähteet. (Finravinto 2007).
Miehillä lähes puolet, ja naisilla lähes kolmannes kuidusta saadaan ruis- ja näkkileivästä.
Mitä kuitu tekee elimistössä?
Ruuansulatuksemme ei pysty pilkkomaan ravintokuitua. Tämä sulamaton aines vaikuttaa kuitenkin monin tavoin elimistömme toimintaan. Kuitu auttaa vatsaa toimimaan ja pitämään olon kylläisenä, mikä voi helpottaa painonhallintaa. Runsaasti viljakuitua sisältävän ruokavalion on todettu vähentävän riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ravintokuitu pienentää myös sydän- ja verisuonitautien riskiä ja tiettyjen syöpien riskiä.
